Nimi yksilöllisyyden vahvistajana

Kolme lasta puuhastelee pöydän ympärillä. Nuorin lapsista, Kalle, piirtää, hieman vanhempi Samuli tekee korttia, ja hänen kanssaan samanikäinen Siiri odottaa, että joku kasvattajista piirtäisi hänelle mallin kuvasta. Lasten kanssa pöydän ääressä keskustelee Marja (k), joka istuu Siirin ja Samulin välissä. Siiri ja Samuli ovat puheliaita ja ottavat kumpikin kontaktia aktiivisesti Marjaan. Kalle piirtää pöydän ääressä eikä puhu juuri kellekään. Pitkän askartelutuokion aikana Marja aktivoi lapsia määrällisesti eri tavoin: Samuli sai kuulla nimensä 40 kertaa, Siiri 18 kertaa ja Kalle 15 kertaa. (Videohavainto)

Pohdittavaksi:

  • Mitä ajattelet syiksi sille, että erot lasten nimeämismäärissä ovat niin suuret?
  • Miten lapsen sukupuoli ja persoonallisuus vaikuttavat kasvattajan toimintaan?
  • Tunnistatko havainnon persoonallisuustyypit omasta lapsiryhmästäsi? Miten tasapuolisesti otat ryhmätilanteissa kontaktia eri lapsiin?

Miten toimia:

  • Tee itsellesi yhden päivän ajaksi muistilista, johon sinä itse tai työparisi merkitsee, kuinka monta kertaa sanot kunkin lapsen nimen päivän aikana. Kirjatkaa myös sanotaanko lapsen nimi myönteisessä, kielteisessä vai neutraalissa yhteydessä. Mitä huomasit kokeilun aikana? Mihin olit erityisen tyytyväinen?
  • Anna työkaverisi tehdä sama taulukointi tarkkailemalla työtäsi esimerkiksi yhden ohjatun toimintatuokion ajan. Vaihtakaa tämän jälkeen osia ja keskustelkaa lopuksi havainnoistanne. Miltä harjoitus tuntui? Keitä lapsista huomasit puhuttelevasi eniten, keihin taas kohdistit vähemmän yksilöivää puhetta? Miten harjoituksen tekeminen vaikutti tyypilliseen työtapaasi?

 Lue lisää aiheesta >>>>>