Sukupuolella on väliä

Suomalainen tasa-arvokäsitys perustuu usein siihen, että tasa-arvoa on, kun sukupuolta ei nosteta millään tavalla esille.1 Samalla tyttöjen ja poikien välistä eroa pidetään biologian mukanaan tuomana itsestäänselvyytenä. Tarkempi sukupuolen pohtiminen paljastaa, ettei asia ole yksiselitteinen.

Sukupuolta voidaan tarkastella

  • kehollisella tasolla
  • kulttuurisella ja sosiaalisella tasolla
  • eletyllä ja koetulla tasolla.

    ©Katriina Rosavaara

    ©Katriina Rosavaara

Kehollisella sukupuolella viitataan geneettisiin, anatomisiin ja hormonaalisiin tekijöihin, joiden perusteella valtaosa ihmisistä voidaan jakaa kahteen eri luokkaan: naisiksi ja miehiksi. Edellä mainitut tekijät vaikuttavat pituuskasvuun, ruumiinrakenteeseen, karvoitukseen, kehon prosesseihin murrosiässä sekä lisääntymiseen. 

Nykytiedon valossa sukupuolen määrittely vain kahteen luokkaan ei biologian näkökulmasta ole yksiselitteinen asia. Niin kromosomien, hormonien kuin ulkoisten sukuelinten tunnusmerkeissä esiintyy vaihtelua ja moninaisuutta 2 . Henkilön kromosomit voivat olla pojalle tyypilliset, mutta hormonitoiminta ja sukuelimet sellaiset, että lapsi määritellään syntymässä tytöksi. Neurologisissa tutkimuksissa on havaittu, että erot aivojen rakenteessa ja toiminnassa eivät noudata selkeää tyttö/poika -jakoa, eivätkä määrää yksilön taitoja tai kiinnostuksen kohteita. Aivot muokkautuvat ympäristön ja kulttuurin vaikutuksesta. 3.

Sukupuoli on siis aina myös kulttuurista ja sosiaalista, ihmisten teoissa ja toiminnassa muovautuvaa. Ymmärrämme, että meidän käsityksiimme sukupuolista ja sukupuolirooleista vaikuttavat aina yhteiskunnan normit, ihmiskäsitys sekä vanhemmilta ja muilta läheisiltä välittyvät tavat ja perinteet.

Kun tarkastellaan sukupuolta sosiaalisesti ja kulttuurisesti, kiinnitetään huomiota siihen, että sukupuoli ei ole vain syntymässä määritelty seikka, vaan sukupuoleen aina myös kasvatetaan ja sitä rakennetaan suhteessa muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan. Esimerkiksi tyttöys 2010-luvulla on hyvin erilaista kuin tyttöys 50 tai 100 vuotta sitten. Kulttuuriset ja sosiaaliset merkitykset muuttuvat ja vaihtelevat eri aikoina ja paikoissa.

Sukupuolen syvin ja yksilön kannalta merkityksellisin ulottuvuus on itsemäärittely – sinun sukupuolesi on siis se, mitä koet olevasi. Kokemusta ei määritä kehon ominaisuudet, kiinnostuksen kohteet tai näiden asioiden feminiinisyys/maskuliinisuus tässä hetkessä. Oleellista on oma kokemus sukupuolesta tai sukupuolettomuudesta. Kokemusten ja itseilmaisun kirjoa ei voi arvottaa ”oikeiksi”, ”vääriksi”, ”paremmiksi” tai ”huonommiksi”. Jokainen on itse oman sukupuolensa paras asiantuntija, eikä kukaan ulkopuolinen voi määrittää toisen ihmisen kokemusta itsestään.

Edellä esitetyt kolme tarkastelutapaa eivät ole toisilleen vastakkaiset, vaan limittäiset. Ketään ei voi pysyvästi kasvattaa sukupuolirooliin, johon hän ei katso kuuluvansa. Kuten huomaamme, sukupuolten jako kahteen, ominaisuuksiltaan vastakkaiseen luokkaan on pitkälti yhteiskunnallinen ilmiö.4

Usein ajatellaan, että sukupuoli määrittää myös kiinnostuksen kohteita, kykyjä ja muita ominaisuuksia. Mutta jos näin on, miksi meidän tarvitsee käyttää niin paljon aikaa sen opettamiseen, miten miehistä tulee miehiä ja naisista naisia? Ja miten sen, mikä käsitetään feminiiniseksi ja maskuliiniseksi, on mahdollista muuttua ja vaihdella ajasta toiseen? Esimerkiksi suhtautumisessa väreihin, ehostautumiseen ja koristautumiseen on suurta vaihtelua historiallisesti katsottuna.

Lähdeluetteloon >>>>>