Kenellä on lupa koristautua?

Ville kiirehtii Marjan (k) luokse ja kysyy ihmeissään, miksi yhdellä ryhmän lapsista, Pekalla, on kynsilakkaa. Muutkin ryhmän lapset kerääntyvät katsomaan Pekan lakattuja kynsiä. (Opinnäytetyö Johanna Korhonen 2014)

Pohdittavaksi:

  • Miten muun lapsiryhmän suhtautumiseen vaikuttaa kasvattajan vastaus Villelle?
  • Miten kasvattaja kommentoisi tilannetta, jos kynsilakkaa olisikin tytöllä? Kommentoisiko hän eri tavalla kuin Pekan kohdalla?
  • Mikä merkitys kasvattajan suhtautumisella on Pekalle, jolla on kynsilakkaa?

Miten toimia:

  • Kokeile suhtautua sukupuolesta riippumatta samalla tavalla lapseen, jolla on lakatut kynnet. Lasta voi pyytää näyttämään lakatut kyntensä ja kehua niitä. Voit myös kysyä vieressä seuraavilta lapsilta, onko heidän kynsiään koskaan lakattu. Omalla suhtautumisellasi voit osoittaa, ettei tilanteessa ole mitään ihmeellistä.
  • Ei ole yhdentekevää, miten kasvattaja osoittaa tietyn toiminnan olevan kaikille sallittua. Sanoessaan ”kyllä pojatkin voivat lakata kynsiään”, hän vahvistaa samalla normia, jonka mukaan tämä toiminta on yleensä varattu tytöille, mutta poikkeukset sallitaan myös. Parempi vaihtoehto olisikin todeta Pekalle, että ”Monet lapset pitävät kynsilakasta, sinulla on hienot kynnet. Huomaatteko mitä värejä näistä löytyy?” Näin kasvattajan suhtautuminen viestittää, että lakatut kynnet ovat normaali asia, kaikille jo lähtökohtaisesti sallittua ja yhteisesti kiinnostavaa.

Lue lisää aiheesta >>>>>